Kahdessa edellisessä postauksessa olen (tyylilleni uskollisena) varsin pitkäsanaisesti selittänyt syyskuun kuuden vaatteen haastetta. Tai siis omalla kohdallani 6+3 vaatteen haastetta. (Kannattaa lukea tai edes selailla läpi nuo molemmat postaukset, niin pääset helpommin kärryille omaksi muokkaamani haasteeseen.)
Tänään päälläni on ensimmäinen haasteasu, ja tällaiseen päädyin:
Päälläni siis 2+1 vaatetta. Mekko ja neule perusvaatteista, ja työaspektia mukana tuomassa kauluspaita. Mekon kaula-aukko on liian avonainen sellaisenaan töihin, mutta vapaa-ajalla voisin hyvin käyttää tätä asua ilman siveellistävää kauluspaitaa. (Hieman voisi harjoitella tuota poseeraamista... ;) Ja kameran säätöihin pitäisi tutustua myös tarkemmin. Automaattisäädöillä kuvanlaadusta tulee noin rakeista kuraa, uh.)
Asusteista mukana menoa ryhdittämässä leveä tummanruskea punottu vyö, mätsää hyvin sihteerikön/koulutytön kenkiini. Koruissa tänään maltillista linjaa, näkyvillä vain vaaleanliila helmikäsikoru. Violetit helmikorvikset ei oikein näy hiuksien alta. Halusin pitää korut melko simppeleinä (mikä on minulle hieman epätavallista) ja luovuin kokonaan kaulakorusta, koska mekon yläosassa on niin koristeellinen. (Kaulassani aina olevaa sydänriipusta en enää edes pidä irrallisena koruna, se on osa minua. Harvassa on ne päivät kun minut näkee ilman sitä.)
Mielestäni onnistunut kokonaisuus, ja vieläpä yhtäaikaa sekä asiallinen että tyttömäinen, toisin sanoen erittäin passeli työvaatteikseni. Toivottavasti olen samaa mieltä päivän päätteeksikin. Ainoa hankaluus on (kesä)mekon helma, mitä hieman etukäteen arvelinkin. Se on yksinkertainen (tahtoo sanoa ilman vuorikangasta) ja hyvin leveä, kellomainen. Se on kyllä kaunis ja minun makuuni, mutta ARGH kun se helma kävellessä hilautuu! Joko jalkojen väliin pussittamaan tai reisillä ylöspäin. Vaikutelmana joko vaipat tai itsensäpaljastelija tai molemmat samassa paketissa. Jotain tälle täytyy tehdä. Mahtaisikohan helman vuorittaminen pelastaa asian? Osaisiko joku kokemuksesta sanoa?
Kommentit